Menu

Keskustelua Suomessa valmistamisesta

Keskustelua Suomessa valmistamisesta Maammekaupan blogissa

Suomalainen valmistus ja Suomessa valmistaminen kirvoittavat aina aika ajoin keskustelua. Mediassa puhetta piisaa hetkellisesti yleensä silloin, kun joku iso valmistaja siirtää valmistustaan ulkomaille. Itse saan onneksi käydä tätä keskustelua usein mukavammissa merkeissä ja paljon monipuolisemmin.

Etenkin nyt kesällä kaupassamme on käynyt suhteellisesti paljon kesälomaansa viettäviä kotimaan matkaajia, joilla on mukavasti jutusteluaikaa. Aikaan onkin saatu hyvää mielipiteiden vaihtoa. Itselle on samalla karttunut paljon uutta ymmärrystä siitä, miten kotimaassa valmistamisesta ajatellaan.

Aihe kiinnostaa monia ja ideaa pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita myyvästä kaupasta pidetään pääasiassa hyvänä. Se on tietysti otettava huomioon, että hieman otanta saattaa olla vääristynyt. Monella nyt kesäaikaan kaupan ovesta sisään tulleella kun juuri kauppamme erilainen nimi on herättänyt uteliaisuuden jo valmiiksi.

Niinpä aloinkin pohdiskella tätä monisyistä aihetta kaikkien näiden kohtaamisten ja tietysti myös kaiken muun runsaan kahden vuoden aikana kokemani perusteella. Ajattelin käydä tätä keskustelua näin itsekseni paperille mahdollisimman avoimesti, jos vaikka se omakin ajatus siitä vielä vähän selkiytyisi.

Mitään ei enää tehdä Suomessa…

Yksi hyvin yleinen positiivinen yllätys, joka ensikertaa myymäläämme saapuvalle tulee, on että Suomessa valmistetaan sittenkin vielä paljon kaikenlaista. ”Kun tuntuu siltä, että kaikki siirtyy ulkomaille.”

Tämä saa tietenkin omat korvani vähän punoittamaan, sillä meidän valikoimamme on kuitenkin vain niin mitättömän pieni osuus kaikista Suomessa edelleen valmistettavista tuotteista. Olisi niin mukava laajentaa valikoimaa reilustikin ja näyttää miten paljon Suomessa valmistettuja tuotteita oikeasti on olemassa, mutta kukkaro ja muut resurssit vaan sanelevat pahasti reunaehtoja.

Harmillista tietysti on, että jos yleisen käsityksen mukaan kotimaisia tuotteita ei enää yksinkertaisesti ole olemassa, on hyvin hankalaa niitä tuotteita myöskään löytää saati sitten ostaa.

Palloa voisi aiheesta heittää mediankin suuntaan. Miten voi olla mahdollista, että Suomessa valmistaminen ja Suomessa edelleen valmistavat yritykset saavat laajasti palstatilaa suurilta medioilta vain silloin, kun joku lopettaa tai siirtyy ulkomaille?

Eniten julkisuutta aiheesta tuntuu vuosi toisensa jälkeen saavan erään perinteikkään ja tuotteensa nykyään ulkomailla valmistavan suomalaisen yrityksen johtaja, joka kertoo äänekkäästi yhtenä ainoana totuutena, ettei Suomessa kannata valmistaa mitään.

Eihän tämä ole pahan hintainenkaan vs. miten voi olla näin kallista?

Hinta on ikuisuuskysymys ja kyllä se vaan on niin, että raha mutkistaa Suomessa valmistetun tuotteen matkaa uuteen kotiin melkoisen paljon. Melkein sanoisin kuitenkin, että meillä käydyssä hintakeskustelussa yleisempää on todeta, että hinta ei ole edes paha tuotteen laatu huomioiden. Riippuu tietysti kulloisestakin tarpeesta. Erityisesti lahjaa hankittaessa laatuun ja kotimaisuuteen ollaan mielellään valmiita panostamaan.

Omassa ajattelussanikin lähden siitä, että en missään nimessä halua myydä vain sillä perustelulla, että kotimaista pitäisi jotenkin suosia. Haluan uskoa siihen, että jokainen myymäni tuote on myös hintansa väärtti ja jossain mielessä parempi kuin ulkomaalainen kilpailijansa.

On varsin yleistä, että Suomessa valmistetussa tuotteessa on kaksinkertainen hinta johonkin ulkomailla tuotettuun samantyyppiseen tuotteeseen verrattuna. Ei ole kuitenkaan edes kovin harvinaista, että kilpailevan ulkomaalaisen tuotteen valmistajien palkat ovat näissä tapauksissa alle kymmenesosa suomalaisen palkasta. Tästä on melkoisen helppo päätellä, kumpien tuotteiden hinnoissa on ilmaa.

Kärkevin kommentti, joka korviini hinnoistamme on kantautunut meni jotenkin näin: ”Kerrankin olisi kotimaista tarjolla ja sitten niihin lätkäistään näin älyttömät hinnat”. Tähän on oikeastaan paha kommentoida yhtään mitään.

Kauppiaana on hintakeskustelussa aika lailla puun ja kuoren välissä. Jos tinkii hinnoista vähän, luopuu väistämättä siitä osuudesta, mikä olisi mahdollisesti jäänyt omaksi palkaksi. Jos tinkii vähän enemmän, luopuu myös siitä osuudesta, jolla olisi maksettu kuitenkin maksettavaksi tulevia kuluja.

Toisaalta aina toisinaan valmistajilla käy hintojen korotuspaineet liian koviksi ja hinnat nousevat. Silloin joutuu itse miettimään, että kummasta on mahdollista joustaa, omasta osuudesta vai myyntihinnasta.

Yhtälö käy mahdottomaksi, jos kokee, että asiakashinta on aivan kipurajalla ja oma ostohinta nousee reilusti. Juuri parhaillaankin on yksi tapaus, jossa tätä joutuu kuumeisesti pohtimaan. Tuntuu siltä, että asiakkaat eivät ole tuotteesta valmiita maksamaan yhtään enempää, mutta jatkossa hinta pitäisi lähes kaksinkertaistaa.

Suomalaisen tuotteen kuluttaja-asiakkaat vs. yritysasiakkaat

Suomessa on suuri määrä valmistavia yrityksiä, jotka myyvät tuotteitaan pääasiassa toisille yrityksille ja menestyvät tässä vieläpä hyvin. Itse katson aihetta tietysti pääasiassa ns. kuluttajatuotteiden näkökulmasta.

Paras myyntiargumentti toiselle yritykselle myytäessä on luvata asiakkaalle säästöjä tai lisämyyntiä. Jos maksettu hinta tulee tulevaisuudessa moninkertaisesti takaisin ostamalla Suomessa valmistetun huipputekniikkaa olevan tuotteen, on päätös helppo tehdä, vaikka se suomalainen tuote maksaisikin enemmän.

Voisiko näin perustella Suomessa valmistetun tuotteen myyntiä myös yksityishenkilölle? Periaatteessa kyllä. Mutta huomattavasti vaikeampaa se on, koska hyvin harvalla kaupassa kävijällä on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä esimerkiksi vaatteen osalta investointilaskelmaa ja laskea tuotteen takaisinmaksuaikoja suhteessa Aasiassa valmistettuun vaatteeseen.

Periaatteessa juuri vaatteiden osalta laskelma kuitenkin olisi usein aiheellinen. Kaikista kalleimmaksi tulee vaate, jota ei tule pidettyä koskaan. Toiseksi eniten kustantaa nopeasti käyttökelvottomaksi huonon laatunsa vuoksi menevä vaate. Ja edullisin on lemppariksi muodostuva vaate, joka pysyy käytössä vuodesta toiseen oli sen ostohinta sitten aivan mikä tahansa.

Onko kotimaisen tuotteen ostaminen ympäristöteko?

Parastahan olisi, ettei kukaan ostaisi mitään. Jos ei ihan siihen pysty niin eittämättä toiseksi paras vaihtoehto on panostaa laatuun ja kestävään.

Tuntuu, että ilmastonmuutoskeskustelu on aivan viime aikoina noussut lähelle sitä tasoa, jossa sen kuuluukin olla. Yhä useammin aiheesta päästään pitkiinkin keskusteluihin myös myymälässämme. Ja varsin usein tikun nokassa on ns. pikamuoti, jonka valtaisista ympäristövaikutuksista on viime aikoina kohistu melko paljonkin.

Järkyttävimmilläänhän suuret verkkokaupat laittavat palautetut vaatteet suoraan roskiin tai poltettavaksi, koska uuden vaatteen arvo on niin mitätön, että on edullisempaa laittaa aina uusi tilalle myyntiin. Itselle ei moinen haaskaus olisi ihan heti mahdollista. Ja en kyllä niin haluaisi toimia, vaikka se mahdollista olisikin.

Yksi kotimaisen tuotteen puolesta puhuvista seikoista on, että lähituotannon suosiminen on eittämättä ympäristön kannalta hyvin edullista. Ja uskoisin, että ei ole hirvittävän väärin sanoa kaikkea Suomessa valmistettua meille lähituotannoksi.

Missä kulkee kotimaisen valmistuksen raja?

Mikä se kotimainen tuote sitten oikein on? Melko usein meille myymälään sisään tuleva asiakas aloittaa jutustelun kysymällä, että teilläkö on kaikki kotimaista. Ja minä vastaan, että juu. Sitä tulee kuitenkin aina välillä pakostakin pohdittua, että missä se kotimaisuuden raja oikein kulkee ja missä sen pitäisi kulkea.

Toisinaan näkee kotimaisiksi tuotteiksi mainittavan tuotteita, jotka on suunniteltu Suomessa. Niitäkään en halua missään nimessä väheksyä, sillä suomalaisten yritysten menestyminen on mukavaa, tehdään valmistus sitten missä tahansa. Haluan kuitenkin ajatella, että tuote on kotimainen vasta, kun sen valmistus on tapahtunut Suomessa.

Sitten tästä eteenpäin mennäänkin jo paljon vaikeammalle alueelle. Pitääkö myös raaka-aineet olla suomalaisia? Entä päämateriaali, josta lopputuote tehdään? Mikä osuus työstä pitää olla tapahtunut Suomessa, että tuotetta voidaan sanoa Suomessa valmistetuksi?

Minä en missään nimessä halua olla mikään poliisi tässä asiassa. Eikä minun onneksi tarvitsekaan. Aina on tietysti sitä hienompaa, mitä suurempi kotimaisen työn osuus on.

Esimerkiksi tätä kirjoittaessani minulla on ylläni Nousun aivan täysin Suomessa suomalaisista materiaaleista valmistettu T-paita. Kankaassa käytetty puuvilla ei tosin luonnollisestikaan ole suomalaista. Toisaalta meillä myydään myös paljon vaatteita, jotka ommellaan Suomessa Euroopassa tehdyistä kankaista, enkä tunne ollenkaan huonoa omaatuntoa myydessäni niitä kotimaisina.

Suomalaisen Työn Liiton myöntämän Avainlippumerkin kriteerinä on, että kaikista tuotteen tuotantoon kohdistuvista kustannuksista yli puolet tulee Suomesta. Keskimäärin Avainlipputuotteiden kotimaisuusasteen kerrotaan kuitenkin olevan yli 80 prosenttia. Itsekin olen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kaikki Avainlipputuotteet meille kotimaisuutensa puolesta kelpuuttanut, vaikka tämä prosenttiosuuksiin perustuva arviointi mahdollisuuden melkoiseen kikkailuun jättääkin. Onneksi ylpeys omasta Suomessa tapahtuvasta valmistuksesta useimmiten toimii parhaana motivaattorina väärinkäytösten kitkemisessä.

Suomalainen valmistaja joutuu tekemään kompromisseja

Aikaisemmin puhuin jo hinnasta. Siitä on kiva jutustella vähän lisääkin. Jos yritys ei halua tinkiä millin osastakaan suomalaisuuden periaatteesta, laadusta tai omasta kannattavuudestaan, tarkoittaa tämä väistämättä korkeita hintoja suhteessa halpatyömaissa tehtyihin tuotteisiin. Kilpailijoita korkeampi hinta on tietynlainen kompromissi, joka usein joudutaan hyväksymään.

Parasta tietysti on saada aikaan niin ylivoimainen tuote, että sille riittää kysyntää korkeammasta hinnasta huolimatta. Valitettavan usein hinnan vertailuarvo on kuitenkin niin alhaalla, että joustamaan joutuu niin valmistajan kuin jälleenmyyjänkin kannattavuus. Tai sitten yhtenä vaihtoehtona on, että jokin vaihe tuotteen valmistuksesta tehdään jossain muualla edullisemmin.

Joskus hintojen kanssa päädytään hyvin tragikoomisiin tilanteisiin, kun myymälään tulee kaupoille etelän lomilla tinkaamiskulttuuriin tykästyneitä asiakkaita. On yllättävän vaikea saattaa hauskalla huumorilla alkanut kaupantekohetki kunniakkaasti maaliin, kun vastapuoli ei ymmärrä, että hänen ”avokätisen” tarjouksensa seurauksena myisin tuotteen jo reilusti halvemmalla kuin millä olen sen itse ostanut. Kauppiaan tuskaiseksi vääntyvä ilme ei välttämättä olekaan yhtä hyvää teatteria kuin basaarikauppiaalla.

Tasapainoillen eteenpäin

Tässäpä tämä pieni pohdiskeluni tällä erää. Toivottavasti en missään kohdin saanut kahvia menemään väärään kurkkuun. Se ei ollut tarkoitus. Piti vaan laittaa vähän ylös niitä ajatuksia, joita kesäiset kohtaamiset ovat kirvoittaneet ja ehkä saada myös aikaan jotain kivaa lisäkeskustelua aiheesta.

Joskus, tosin hyvin harvoin, tulee tunne, että pelkästään Suomessa valmistettujen tuotteiden myymistä pitäisi perustella ja sen oikeutusta todistella jotenkin. Täytyyhän moisessa touhussa olla jotain vilpillistä mukana… Yleisesti suhtautuminen on kuitenkin erittäin positiivista. Lähes joka päivä tulee niin mukavaa palautetta tekemästäni valinnasta, että siitä tulee tosi hyvä mieli.

Nuoralla tasapainoilua jatketaan toivoen, että elämä kantaa ja vielä jonain päivänä kauppamme kotimaisten tuotteiden valikoima on niin laaja, että viimeinenkin epäilijä haukkoo henkeään.

Hyvää kesää!

One Comment

  • Hei!
    Katselin kauniita tuotteitanne ja itselle kertamaksu tekee tiukkaa, joten osamaksu olisi hyvä vaihtoehto. Aivan huikean kauniita neulepuseroita, joiden hintaa en moiti vaan sitä, etten kykene kerralla maksamaan ja ostamaan. Ihastuin näihin tuotteisiin, kun itse haluaisin suosia suomalaista, sillä ulkolaiset rievut eivät millään pärjää kotimaisille tuotteille. Kaikkea hyvää! Terveisin Arja Kankainen, Jyväskylästä

    Reply

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *