Maammekaupan tarina osa II
Tässä se nyt vihdoin tulee! Maammekaupan tarinan toinen osa, joka on suoraa jatkoa keväällä 2019 julkaistulle paljon vauhtia ja pelottavia tilanteita sisältäneelle tarinan ensimmäiselle osalle. Tämä tarinan jatko-osa on ehkä aavistuksen pohdiskelevampi, mutta se kulkee ensimmäisen osan tavoin kronologisessa järjestyksessä päättyen vuoden 2021 mukanaan tuomiin suuriin mullistuksiin. Mutta jätetään suuremmat selitykset sikseen ja lähdetään liikkeelle. Ota hatustasi kiinni. Tämäkin osa tarinasta on aika lailla tosi.
Tarinan ensimmäisen osan pääset lukemaan tästä.
Heli Laaksosen taidenäyttely
Tarinamme toinen osa voidaan hyvällä omallatunnolla aloittaa taiteesta. Heli Laaksosen taidenäyttely avattiin munamarkkinaviikolla eli kesäkuun puolessavälissä 2019. Ajatus Helin näyttelystä tuntui niin kutkuttavalta, että päätin panostaa näyttelyn markkinointiin mahdollisimman isosti. Tällä kertaa saatiin henkilökohtaisten kutsujen avulla pieni tupamme täyteen jo avajaisissa ja pääsinpä muistaakseni avajaispuheessani pitkän aasinsillan kautta rinnastamaan näyttelyä Väinö Linnan Täällä Pohjan tähden alla romaaniin. Älkää kysykö miksi!
Helin näyttelyllä oli oma vieraskirjansa, johon saimme vajaan kolmen kuukauden aikana kerättyä varmaan noin puolen tuhatta nimeä. Alku oli tietysti hyvä, koska myymälämme sijaitsee aivan munamarkkina-alueen kupeessa ja markkinaviikonlopun aikana oli näyttelyllä ja pienellä putiikillamme mahtava määrä ihmettelijöitä. Mutta kyllä kävijöitä muutenkin riitti. Oli hauskaa, miten laajalta alueelta näyttely veti ihastelijoita.
Etenkin naisryhmissä näyttely sai aikaan paljon iloa ja naurun tirskahteluja. Jo avajaisissa olin kuunnellut tarkalla korvalla teosten taustoja ja niinpä yritin referoida niitä koko kesän. Yksi hauskimmista yksityiskohdista liittyi yhteen oravateokseen. Sitä taustoittamaan Heli luki runon vasta julkaisua odottaneesta uudesta runokirjastaan. Koko kesän kerroin tuota runoa eteenpäin hyvin vapaasti runoa muistellen ja vasta alkusyksystä näyttelyn loppuvaiheessa pääsin itse lukemaan runon. En ollut sitä kuitenkaan ihan oikein muistanut…
Tarunhohtoiset Munamarkkinat
Munamarkkinat ovat jo vuosikymmeniä Laitilassa kesäkuussa järjestetty markkinatapahtuma, joka yleensä vuodesta toiseen tuo Laitilaan upean kesäilman sekä täyttää keskusta-alueen ihmisistä. Ja nyt oli sitten ensimmäistä kertaa tilanne se, että tuo markkina-alue alkoi käytännössä meidän myymälämme pihalta.
Taas kerran uuden edessä kävi mieleni levottomaksi jo hyvissä ajoin ja päätinkin yrittää kaikkeni, että tuhannet markkinavieraat huomaisivat pienen putiikkimme. Kaiken normaalin lehtimainonnan ja epänormaalin somehuutelun lisäksi me teetimme itsellemme markkinasetelit, joita ryhdyttiin jakelemaan vähän joka paikassa jo etukäteen. Varma en ole painettiinko seteleitä tuhat vai kaksituhatta, mutta joka paikka niitä oli täynnä joka tapauksessa.
Seteleistä siis tehtiin vähän kuin oikean rahan näköisiä, mutta niiden ostoarvo rajoittui ”vain” -10 %:n alennukseen Maammekaupassa. Markkinoiden aikana seteleitä oli jaossa samaan aikaan järjestetyn Romutorin lipunmyynnissä sekä markkinakadulla, jossa veljeni vaimo niitä jakoi. Tämä aiheutti pienen ongelman varsinkin, kun myymälämme oli tuossa vaiheessa vielä nykyistäkin pienempi. Näytti hurjalta, kun aina minuutti seteleiden jakelun aloittamisesta markkinakadun tungos kääntyikin tulemaan meidän oveamme kohti. Hyvin positiivinen ongelma toki sinänsä, mutta yleensä ei mennyt myöskään juuri minuuttia kauempaa, kun kämppä oli niin täynnä, ettei sekaan oikein sopinut.
Oli setelikampanjan onnistumisesta sitten mitä mieltä tahansa, oli markkinaviikonloppu kyllä hieno kokemus. Takki oli sunnuntai-iltana täysin tyhjä, mutta myynnillisestikin viikonloppu oli menestys. Myynti kun taisi ylittää kirkkaasti koko edellisen vuoden kesäkuun myynnin. Toivottavasti myös ne lukuisat epäonniset miehet, jotka täysin eksyneen näköisinä pyörivät myymälämme tungoksessa jossain käteen lykätty seteli kourassaan, ovat jo ihmetyksestään toipuneet.
Ensimmäinen kesä matkailukohteena keskellä Laitilaa
Ja Munamarkkinoistahan se kesä taas lähti tosissaan liikkeelle. Vuonna 2019 oli ensimmäinen kesä, jonka meidän myymälämme oli avoinna. Minulle henkilökohtaisesti tämä tarkoitti sitä, että olin koko kesän myymälässä kuutena päivänä viikossa ja nautin yrittäjäelämästä. Toisaalta se tarkoitti myös sitä, että ensimmäistä kertaa huomasin, että kivijalkakauppa Laitilan keskustassa ei välttämättä tarkoitakaan ainoastaan paikallisten palvelemista. Tiensä meidän pieneen myymäläämme alkoi löytää matkailijoita ympäri Suomen.
Mistään menestyskesästä ei oikein millään mittarilla vielä voitu puhua, mutta uutta uskoa se taas toi kummasti. Varsinkin kun olin jo myymälän avajaisten aikaan uhonnut, että haluan luoda matkailukohteen keskelle Laitilaa. Nythän se sitä oli, kun todistetusti useampi matkailuauto oli myymälämme edessä parkissa kesän aikana.
Valtaisa laajennus
Alkusyksystä 2019 tuli toden teolla ajankohtaiseksi myymälämme ensimmäinen laajennus. Jo kesä oli osoittanut, että tilaa tarvittiin lisää sekä myymälän että varaston puolelle. Meillä oli ollut siihen asti käytännössä vain puolet liikehuoneistosta käytössämme ja nyt vuokrasimme käyttöömme koko tilan niin, että itse myymäläosaa laajennettiin vähäsen ja loppu tuli varastokäyttöön.
Itse laajennus oli hyvin arkinen toimenpide, mutta jostain ihmeen syystä se muodostui huomattavasti merkitystään suuremmaksi tapaukseksi. No, minun syytänihän se oli. Otin itsestäni kuvan, jossa paukuttelin henkseleitä ja aloitin Facebook-julkaisun tekstin perisuomalaisella voimasanalla PERKELE. Tämän jälkeen meidän ”laajennushankkeestamme” haluttiin tulla tekemään lehtijuttuakin. Yritin varovasti rauhoitella toimittajaa, että välttämättä ei mistään suuresta rakennusprojektista ole kysymys, mutta lopulta myöhästellyt toimittaja ehti kuin ehtikin paikalle siinä vaiheessa kun viimeinen koristelista oli vielä seinään naulaamatta.
Luonnollisesti ne laajennuksen merkittävimmät hyödyt liittyivät lisätilan saamiseen. Nyt meillä oli ihan oikea varasto pakkauspöytineen ja hyllyineen. Ja tietysti myös myymälässä oli tilaa aivan eri tavalla, vaikka neliöitä ei hirveästi lisää tullutkaan. Suhteellisesti muutos oli kuitenkin suuri ja tämä näkyi varmasti myös viihtyisyyden lisääntymisenä. Kuitenkin edelleen hieman hymyilyttää, että kun minut syksyllä 2019 valittiin vuoden Mainiommaksi Yrittäjäksi Laitilassa, oli yhdeksi perusteluksi keksitty, että uskalsin laajentaa myymälää.
Antero osaksi tiimiä
Jo tarinamme ensimmäisessä osassa oli Riihimäen Anterolla rooli, mutta eihän miehestä niin helpolla eroon päästykään. Marraskuussa 2019 sovittiin, että Antero alkaa tehdä meille täysiä työpäiviä kaksi kertaa kuukaudessa. Verkkokaupan konsultointi lukee miehen laskussa, mutta on taitanut käydä niin, että koskaan ei voi Antero meille päin “Rellun” nokkaa kääntäessään tietää, millaiseen liemeen hän päivän aikana joutuukaan.
Anteron vastuulla on periaatteessa meidän tekniikastamme huolehtiminen eli kaikenlaisten kehitysideoiden tekninen toteuttaminen sekä tietysti sen perään katsominen, että kaikki toimii. Lisäksi Anteron niskaan on kaadettu tiettyjä markkinoinnillisia juttuja, jotka eivät ole kauppiaan mielestä niitä mielenkiintoisimpia.
Mutta näiden lisäksi on paljon muutakin. Se Maammekaupan ”pimeä” puoli. Antero on verkkokauppias henkeen ja vereen, mutta ennen kaikkea Antero on yrittäjäsielu ja taitaapa hänessä olla myös kauppiaan verenperintöä. Niinpä se on juuri Antero, joka kuiskuttelee katalia ehdotuksia minun korvaani ja jotenkin siinä aina käy niin, että näitä ehdotettuja asioita lähdetään ennemmin tai myöhemmin toteuttamaan.
Esimerkiksi kaikenlaisten videoiden teon aloittaminenkin taisi olla Anteron pitkäaikaisen kuiskuttelun tulosta. Yksi Anteron pitkäaikaisimmista yhden miehen sodista oli se, että hän nosti esiin varmaan puolitoista vuotta joka kerta meillä ollessaan, että verkkokauppaan pitäisi saada asiakkaiden tekemiä tuotearvosteluja enemmän. Tämän asian tiimoilta me jouduimme tekemään varmaan lähemmäs kymmenen tuloksetonta muutosta, mutta jästipäisyys palkittiin. Nyt niitä tulee ihan mukavasti melkein joka päivä.
Niin, Anteron laskuissa lukee tosiaan verkkokaupan konsultointi, mutta eihän Anteron mikään konsultti ole. Hän ei nimittäin koskaan epäröin hetkeäkään laittaa itseään likoon ja usein jopa naurunalaiseksi silloin, kun jotain uutta ja ”hyvää” ideaa lähdetään toteuttamaan. Välillä Antero on ”roastattavana” meidän videoillamme, välillä lauantai-iltana selvittämässä, miksi verkkokauppa ei toimi.
Black Friday ja tarjouspäivät
Nyt on aika ottaa kissaa sarvista ja käsitellä kunnolla kulutusjuhla nimeltä Black Friday, musta perjantai tai kuten Laitilassa 2019 lanseerattiin Pilkkosen Pimi Perjanta. Black Fridayhan on Yhdysvalloista Suomeen rantautunut ostospäivä, joka ajoittuu kiitospäivän jälkeiseen eli marraskuun viimeiseen perjantaihin. Vähitellen tapahtuma on tosin laajentunut ensin mustaan viikonloppuun, sitten mustaan viikkoon ja taitaa jollain olla lanseerattuna jo musta kuukausikin.
Jos oikein tiukasti haluaa asioita tulkita, sopii Black Friday Maammekaupan arvoihin melkoisen huonosti. Vallitseva ajatus kun tuntuu marraskuun lopussa olevan, että vain alennusprosenteilla on merkitystä. Ja ostetaan kun halvalla saa!
Monet Suomessa tuotteensa valmistavista ja miksei muistakin asioiden eettistä puolta enemmän ajattelevista yrityksistä ovat alkaneet boikotoimaan Black Fridayta ja itsekin tunsin alkuun suurta hämmennystä asiasta. Miten siihen kuuluisi suhtautua?
Olen kuitenkin päätynyt siihen, että mukana ollaan, mutta omalla tavallamme. Mustaan perjantaihin ja sen ajankohtaan liittyy paljon kannaltamme hyvää. Oikeastaan vuodesta 2019 alkaen yhtenäistimme koko tarjouskäytäntömme. Meillä on vuodessa kolme viikonloppua, jolloin koko valikoima on ”pienessä” tarjouksessa. Marraskuun lopussa juuri, kun joulukauppa on kunnolla alkamassa sekä tammikuun ja heinäkuun lopussa juuri ennen vaatesesonkien vaihtumista.
Viisaat väittävät, että jos joutuu alennusmyynneillä tyhjentämään varastoja, on tehnyt virheitä hankinnassa. Varmasti totta, mutta itse ainakin teen elämän joka osa-alueella aina silloin tällöin virheitä ja niin teen myös tavaran hankinnassa. En niinkään siinä, että meille tulisi huonoa ja kaupaksi käymätöntä tavaraa hankittua, mutta siinä, että kuinka paljon ja milloin sitä tulee hankittua. Sesonkien vaihtumisen ajankohtaan vaikuttaa esimerkiksi sää niin paljon, että kuukaudella on helppo olla ylioptimistinen.
Black Friday ja tarjouspäivät ovat hyvä tapa saada tehtyä varastoon tilaa ennen uuden tavaran saapumista. Tämän voi ja se myös kannattaa lukea niin, että ne ovat hyvä tapa muuttaa varastossa olevaa tavaraa rahaksi, jota tarvitaan uuden sesongin tavaroista väistämättä saapuvien laskujen maksamiseen. Ainakaan Maammekaupan kassa, kun ei ole ainakaan toistaiseksi ollut pohjaton ja pyrkimys on silti jatkuvasti kasvattaa ja laajentaa valikoimia.
Black Friday tietysti eroaa tarjouspäivistä siinä, että se aloittaa vuoden suurimman sesongin, kun taas tarjouspäivät tavallaan lopettavat omat sesonkinsa. Black Friday on hyvä joulukaupan avauslaukaus ja sen merkitys on niin hyvin iskostunut jo suomalaistenkin mieliin, että silloin kyllä kannattaa olla kotimaisen tavaran kauppiaan mukana touhuissa. Ulkomaalaista tavaraa myyvät kauppiaat nimittäin ainakin ovat.
Vuoden 2019 Black Friday vietettiin meillä kaksipäiväisenä eli perjantaina ja lauantaina. Laitilan yrittäjät ja Laitilan Sanomat lanseerasivat ensimmäistä kertaa oman tapahtumansa, mikä kantoi nimeä Pilkkosen Pimi Perjanta Laitlas. Ajatus oli tuoda mukaan amerikkalaistaustaiseen tapahtumaan omaa paikallista yhteisöllisyyttä. Ja oikeastaan tuon viikonlopun jälkikäteinen muisteleminen tuo edelleen tätä kirjoitettaessa paljon monenlaisia tunteita pintaan. Viikonloppuun kulminoituu nimittäin yllättävän paljon Maammekaupan tarinasta.
Sattui nimittäin niin, että kun tuossa vaiheessa oltiin aika lailla siinä kiikun kaakun, että tavallaan olimme nostaneet jo vähän päätä pinnalle eli jokainen kuukausi ei enää ollut tappiollinen. Sitä toiminnan kannalta tärkeää rahaa ei kuitenkaan ollut yhtään ylimääräistä. Olin syksyn mittaan saanut vähän kasvatettua omaa optimistisuuttani ja hankintoja oli tehty loppuvuotta ja joulua kohden sillä ajatuksella, että hyvää kasvua täytyy saada aikaan.
Marraskuun kuluessa alkoi kuitenkin huoli kasvaa rahojen riittävyydestä. Tein melkein joka päivä laskelman, että riittääkö kassa seuraavien viikkojen aikana erääntyviin laskuihin. Vääjäämättä alkoi näyttää, että sillä tahdilla marraskuun lopussa oltaisiin todella veitsen terällä. Ja niin oltiinkin. Marraskuun viimeisellä viikolla sain vielä suuren laskupinon maksettua, mutta sen jälkeen rahaa ei jäänyt yhtään. Ei siis kerta kaikkiaan yhtään.
Samalla viikolla koitti kuitenkin Black Friday, joka oli nyt jo omalla mittakaavalla todella hieno menestys. Kahden päivän myynti oli yli puolet koko marraskuun myynnistä. Tästä alkoi heti perään joulumyynti ja pelimerkit alkoivat palautua kassaan ja väri itse täysin pennittömän kauppiaan kasvoille. Tämän jälkeen ei ole enää joutunut jokaisen laskun eräpäivää erikseen vahtimaan. Black Fridaylla on paikkansa myös kotimaisen tavaran kauppiaalle jatkossakin.
Joulu 2019
Joulukuu 2019 on jäänyt muistoihin mukavana aikana. En tiedä oliko se sitä, mutta kai se sitten oli, kun näin kerran muistan. Meidän myymälämme oli jo runsaan vuoden aikana ehtinyt löytää oman paikkansa melko monen mielestä ja verkkokaupan tilauksiakin tuli ihan mukavasti. Joulukauppa tässä meidän myymälämme mittakaavassa on sillä tavalla mielenkiintoinen juttu, että koskaan ei tiedä etukäteen, että milloin se lopullisesti alkaa. Vuonna 2019 se alkoi heti joulukuun alusta alkaen ihan mukavan sutjakkaasti rullaamaan, joten suuremmat pelot alkoivat haihtua. Toki neljän viikon tiivistahtinen rupeama kahdella vapaapäivällä oli taas sellainen, että jouluaatto, sen tuoma viikon loma sekä kinkun tuoksu eivät tulleet yhtään liian aikaisin. Ennemminkin tässä vaiheessa tuli ainakin toistaiseksi sementoitua päätös siitä, että Maammekaupassa huilataan joulun välipäivinä.
Koronan ennakointi
Ja sitten se koronan pentele. Kevättalvi 2020 oli kyllä jotenkin erikoista aikaa. Seuraan melkoisen aktiivisesti eri medioita ja jotenkin minulla alkoi hiipiä pieni ”jännä” puseroon jo ennen kuin virallisesti Suomessa oltiin mitenkään erityisen huolissaan asiasta. Italiasta kantautuneet uutiset ulkonaliikkumiskielloista sun muista mielenkiintoisuuksista eivät vaan kuulostaneet kovin lupaavilta. Mieleen hiipi pieni lamaannus ja epäusko, että mitenköhän pahasti tässä oikein käy yrittäjälle, joka on juuri saanut vähän päätä pinnan tasolle.
Onneksi siinä vaiheessa, kun Suomessa tilanne iski päälle ja koko maa meni sekaisin, oli minulla lamaannus vaihtunut jo jonkinlaiseen ”taistele tai kuole”-asenteeseen. Päätin vain yksinkertaisesti tehdä kaikkea enemmän ja ennen kaikkea huutaa entistäkin lujemmin. Ja toisaalta sitä tehokasta aikaa huutaa ja melskata oli normaalia enemmän, koska myymälän ovesta ei pariin kuukauteen tullut kuin korkeintaan muutama rohkea päivässä.
Korona rysähtää päälle
Olen kotoisin keskimääräistä paremmalta alueelta eli Seppälän kylästä. Olen muistellut monesti jälkeen päin, miten koronan ensishokin ollessa päällä onnistuin ajamaan päivällä Laitilan keskustasta kasitietä pitkin Seppälään niin, ettei kukaan tullut matkalla vastaan. Sitä voi koittaa perässä. Tie Turun ja Porin väliseltä osaltaan on kuitenkin maamme vilkkaimpia. Tunnelma oli jotenkin maailmanloppua enteilevä.
Totaalipysähdys loppui kuitenkin toukokuussa yhtä nopeasti kuin se oli alkanutkin. Muistan hyvin kuinka pääministeri sanoin kymppiuutisissa äitienpäivää edeltävänä sunnuntaina, että nyt kyllä uskaltaa jo oman harkinnan mukaan lähteä liikkeelle. Tätä harkintaa alettiin käyttää heti maanantaista alkaen ja äitienpäiväviikosta tuli jo melko vilkas. Yksi hauska sattumus tuolta viikolta oli, kun eräs herrasmies oli ostamassa pojalleen lahjaa ja totesi siinä jutellessamme, että ”Kyl munki vissi tarttis olla vähä varovaine, ko mittaris o kuitenki jo yhreksänkymmenkolm”.
Jos ihan numeroista puhutaan, niin ei Maammekauppaa varmastikaan voi mitenkään korona-ajan häviäjänä pitää. Myymälässä myynnin lasku maalis- ja huhtikuussa verrattuna edelliseen vuoteen oli useita kymmeniä prosentteja, mutta verkkokaupassa meidän kasvumme oli senkin ajan hyvää. Ja toukokuussa ihmisten uskaltauduttua taas ulos koloistaan ja kyllästyttyä ”kotoiluun”, olikin kaupankäynti sitten jo edellistä vuotta pikkuisen vilkkaampaa.
On mahdotonta täysin sanoa, mikä vaikutus koronalla on ollut meidän verkkokauppamme kehitykseen, mutta usein olen asiasta kysyttäessä vastannut, ettei siitä haittaa ainakaan ole ollut. Me olemme tietysti myös panostaneet kasvuun hyvin voimakkaasti, mutta sellaisen ilmiön ainakin melko nopeasti huomasin, että korona ajoi verkko-ostosten ensikertalaisia liikkeelle. Aina välillä joutui muistuttamaan itseään puhelimitse tulleen yhteydenoton aikana, että auttamisen voi tarvita aloittaa aivan tietokoneen käyttämisen alkeista. Mutta kaikesta on aina selvitty ja yleensä hyvällä molemminpuolisella huumorilla.
Videoiden teon aloitus
On pakko tunnustaa, että jotenkin minulla on ollut ihan alusta alkaen ajatuksena se, että videoiden teko ja hyödyntäminen markkinoinnissa olisi tärkeää. En vaan aikaisemmin ole pystynyt, osannut ja uskaltanut siihen kunnolla ryhtyä. Kynnys tuntui aivan valtavalta. Ja syyt (teko- ja muut) olivat hyvin moninaisia. Puutteellisen tekniikankin taakse oli helppo mennä.
Tammikuussa 2020 päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja julkaisin ensimmäisen hämyisen videon, jossa kerroin, että videoiden teon aloituksesta oli tullut toiveita ja alan niitä tekemään, jos videoon tulee kommentteja asian puolesta. Paljastetaan nyt tässä vaiheessa yksi pikku konnuus. Ei niitä videoita kukaan ollut pyytänyt, eikä niitä kyllä sen videon jälkeenkään kovin moni toivonut. Aloin tehdä niitä silti. Hyvin haparoivin askelin, mutta kuitenkin. Ja pikkuhiljaa aloin huomaamaan, mikä toimii ja mikä ei.
Videoiden teon myötä minun ja Anteron yhteistyöhön tuli taas yksi lisäkulma. Antero kun on alusta alkaen kuiskutellut minulle korvaan muka hyviä ideoita, saivat nämä kuiskuttelut nyt tuulta alleen vielä aivan eri tasolla. Tähän on kuitenkin pakko lisätä, että myös Antero on videoiden vuoksi joutunut moneen liemeen.
Kässämessut osaksi markkinointia
Yksi ”koronakevään” uusista ilmiöistä oli maaliskuussa 2020 ensimmäisen kerran järjestetty Kässämessut netissä virtuaalinen messutapahtuma, jonka muutama käsityöalan yrittäjä laittoi erittäin nopeasti pystyyn paikkaamaan käsityöalan vähentyneitä myyntimahdollisuuksia. Ensimmäinen tapahtuma oli tietysti kaikkien osalta enemmän tai vähemmän opettelua, mutta pakko sanoa, että melkoisen suuren tapahtuman järjestäjät saivat aikaan.
Maammekauppakin osallistui heti ensimmäisiin messuihin ja jotenkin sellainen mielikuva on niistä jäänyt, että ainakin mielialan kohoamisen kannalta tapahtumalla oli suuri merkitys. Kauppaakin muistaakseni tuli ihan hyvin ja koska meille, joilla verkkokauppa oli jo myyntikanavana olemassa ei sen suhteen tarvinnut tehdä suuria panostuksia, kävi kaikki melko kevyesti. Nyt Kässämessutapahtumia on taidettu järjestää jo kahdeksan kertaa ja olemme olleet joka kerta mukana. Joskus paremmalla ja joskus vähän huonommalla menestyksellä.
”Koronakesä”
Kesä 2020 oli monelle kotimaan matkailun kesä. Varsinkin heinä- ja elokuussa tuolta jo aikaisemmin mainitsemaltani kasitieltä poikkesi todella mukavan paljon kulkijoita vierailulla kauniissa Laitilan keskustassa ja meidänkin myymälässämme. Sydämeni tosissaan itki monet kerrat onnen kyyneleitä, kun vierasta murretta puhuvat asiakkaat kertoivat seuraavansa meitä somessa tai tehneensä aikaisemmin tilauksen verkkokaupasta ja siksi nyt tulleensa poikkeamaan myös meidän myymälässämme. Kesään mahtui monia minulle hyvin merkityksellisiä kohtaamisia. Kuten Maammekaupan tarinan ensimmäisen osan lukeneet muistavat, ei aluksi näyttänyt ollenkaan siltä, että kauppamme välttämättä olisi kovin pitkäikäinen. Kun tämä koko tarina on omassa sydämessäni iloineen ja vastoinkäymisineen, tuntui aivan mielettömältä, että niin moni ihan toiselta puolelta Suomea lähtenytkin halusi kolme vuotta verkkokauppamme avaamisen jälkeen suunnitella vierailun pieneen myymäläämme osaksi kesälomamatkaa.
Kesä oli työn täyteinen ja muutenkin kaikesta taustalla kummitelleesta epävarmuudesta huolimatta hyvin positiivinen. Aikaisemmista kesistä poiketen sain pidettyä ensimmäisen kerran yrittäjäurani aikana kokonaisen viikon kesäloman, kun veljen vaimo piti kauppaa pystyssä. Silloinkin taisi kyllä käydä niin, että en ihan malttanut olla ainakin parina päivänä käymättä ohimennen kaupalla vieden samalla paketit Postiin. Yksi mieltä lämmittävä hauska muisto tuosta lomaviikosta on, että tuuraajani kertoi jälkikäteen tuottaneensa useammallekin asiakkaalle pettymyksen, kun ei se videoiden hauska poika (tuolloin 36 v.) ollutkaan kaupassa.
Yksi eittämättä mainitsemisen arvoinen asia kesässä 2020 oli Eläinmaalari Päivi Latvalan aivan upean lehmäaiheisista tauluista koostunut näyttely myymälässämme. Nuo ylväät taulut saivat valtavan määrän ihailua osakseen ja vahvat värit tekivät koko putiikista paljon normaaliakin viihtyisämmän. Hieno kokemus. Oli onni, että ehdimme sopia näyttelystä jo tammikuussa ennen kuin juuri kukaan tiesi koronoista mitään ja lopulta saimme pidettyä avajaisetkin ihan silloin tammikuussa sovittuna päivänä. Kiitokset maanmainioista juustoistaan tunnetun Saloniemen Tilan emännälle, sillä Riitalta sain vinkin, että Päivi Latvalan maalaukset voisivat sopia Maammekauppaan. Ja sopivathan ne!
Kasvun syksy 2020
Syksy 2020 oli Maammekaupalle vahvaa kasvun aikaa. Vaatemyynti kasvatti jatkuvasti osuuttaan meidän kokonaismyynnistämme ja varastossa vallitsi toisinaan aivan totaalinen kaaos. Olin uskaltautunut taas tilaamaan ennätyksellisen määrän vaatetta ennakkoon ja jossain vaiheessa tuntui, että sitä tuli ovesta sisään ihan koko ajan.
Ajankäytöllisesti alettiin olla aivan äärirajoilla. Tämä edesauttoi kaaoksen syntymistä, koska kun päivien tunnit eivät millään riittäneet, jouduin priorisoimaan tietyt työtehtävät kokonaan pois työlistalta. Ja niihin taisi kyllä varaston järjestyksessä pito auttamattomasti kuulua. Niinpä varasto oli täynnä päällekkäin ja limittäin lojuvia avattuja suuria pahvilaatikoita, joiden keskellä yritin mahtua elämään. Tiedostin kyllä itsekin, ettei siinä ollut mitään järkeä, mutta tavaramäärä vain kasvoi niin nopeasti ja työtä oli yhdelle miehelle niin paljon, ettei ajan ottaminen koko varaston uudelleen organisointiin tuntunut mahdolliselta.
Toinen rajun priorisoinnin jalkoihin jäänyt asia oli kaikenlaisiin yhteydenottoihin vastaaminen. Ja siinä missä pidin myymälän puolta järjestyksessä ja piilossa katseilta olevaa varastoa täydessä hävityksen kauhistuksessa, oli järjestys samansuuntainen myös yhteydenottoihin vastaamisessa. Asiakkaiden yhteydenottoihin pyrin vastaamaan ensi tilassa. Melkein kaikkiin muihin yhteydenottoihin vastaaminen tuntuikin sitten jo aivan ylivoimaiselta tehtävältä. Enkä enää edes yrittänyt vastailla oikein kenellekään.
Black Friday hulabaloo 2020
Vuonna 2020 sekä Black Friday että Laitilan joulunavaus osuivat samaan viikonloppuun. Jos Black Friday oli ollut edellisenä vuotena mukavaa hulinaa, kaksinkertaistui tuo hulina kaikilla mittapuilla tällä kertaa. Samaan syssyyn olin onnistunut haalimaan myös yhden kivan yrityslahjatilauksen, jolle olin luvannut lahjapaketoinnin. Koska aikataulu oli sillä tavalla kireä, että tuotteiden vastaanottamisesta sovittuun valmiin lahjan toimituspäivään oli hyvin vähän aikaa, jouduin paketointihommiin mustaa perjantaita edeltävänä torstaina. Silloin viimeinen kylpypyyhe meni pakettiin vähän kymmenen jälkeen illalla. Tämä on jäänyt hyvin mieleen, koska seuraavista päivistä ei tullut yhtään lyhyempiä.
Perinteisesti tällaisiin tiettyihin päivämääriin liittyviin tarjouspäiviin on liittynyt aina jotain teknistä ongelmaa. Kun hintojen pitäisi muuttua keskiyöllä automaattisesti, niin periaatteessa käykin, mutta muutamista muuttujista johtuen se ei välttämättä näy verkkokaupan asiakkaalle. Sitä en nyt enää muista oliko tällä kertaa isommin tällaista ongelmaa, mutta se on varmaa, että keskiyön jälkeen pientä hienosäätöä joutui tälläkin kertaa tekemään.
Kun aamulla avasin silmät ja riensin ensitöikseni kännykällä tarkastelemaan verkkokaupan hallinnasta tilannetta, valkeni heti, että nyt taitaa taas Maammekaupassa tapahtua enemmän kuin koskaan ennen. Perjantaista sunnuntaihin kauppaa käytiin aivan ennen kuulumattoman paljon.
Koska meillä oli luonnollisesti perjantaina ja lauantaina myymäläkin auki ja vielä normaalia pidempään, pystyin päivien aikana ainoastaan keräilemään verkkokaupan kautta tilatut tuotteet sivuun. Varsinainen pakkaustyö oli edessä sitten myymälän sulkemisen jälkeen illalla. Päivät tosiaan pikkuisen venyivät.
Sunnuntaina myymälä oli kiinni, joten uskoin selviäväni pakkaustyöstä huomattavasti nopeammin kuin mitä siinä sitten lopulta kävi. Päivä tuntui aivan uskomattomalta. Pakkasin täyttä höyryä menemään, mutta käsittelyssä olevien tilausten määrä ei vähentynyt ollenkaan. Tilauksia tuli jatkuvasti sitä mukaa lisää, kun sain vanhoja pakettiin. Tämä tuntui tietysti mahtavalta, mutta samaan aikaan mietin riuhtoessani varaston sekasorrossa eteenpäin, että miten tavaraa voi riittää niin suureen tilausmäärään, kun käsittelemättömiä tilauksiakin oli jatkuvasti reilusti toistasataa jäljellä.
Mutta kyllähän se tavara riitti. Kun maanantaina lopulta tilaukset oli käsitelty, myymälässä ainakin näytti olevan tavaraa melkeinpä yhtä paljon kuin torstainakin.
Joulu 2020
Kuten jo aikaisemmin todettua, Black Friday on joulumyynnin lähtölaukaus, josta pyritään kiihdyttelemään jouluun asti niin lujaa kuin kintuista pääsee. Joulukuussa 2020 päivät menivät sillä lailla, että joulukuun puolella vapaapäiviä ennen jouluaattoa oli tasan yksi eli itsenäisyyspäivä. Tämä yhden miehen orkesteri ei siis ihan hirveästi saanut palautumisaikaa tuon kuukauden aikana.
Pitkin vuotta oli korona ja sen tuomat rajoitteet nostelleet päätään tasaisin väliajoin Laitilassakin. Meidän myymälässämme tämä näkyi joulun alla varmaankin vähän kaksijakoisesti eli osa asiakkaista pysyi suosiolla kotosalla, mutta toisaalta mukava osa paikallisista oli päättänyt tehdä lahjaostoksensa kotikulmilta. Joulumyynnistä jäi siis kokonaisuudestaan oikein positiiviset tunnelmat ja jo tavaksi muodostuneelle vähän pidemmälle joulutauolle saattoi jäädä hyvillä mielin.
Yksi iso päätös oli kuitenkin tehty. Apuvoiman etsiminen aloitetaan heti alkuvuodesta. Yksin ei tätä sirkusta pystynyt enää pyörittämään.
Hyvän Työntekijän rekrytointi
Kun hyvin ansaittu joululoma oli takana, lähdin suunnittelemaan työntekijän rekrytointia huolellisesti ja päämäärätietoisesti. Olin asiaa pohtinut paljon ja nimenomaan siltä kantilta, että millaista ihmistä tänne alan hakea. Yksi aivan selvä lähtökohta oli, että haen itselleni työkaveria. Se jo itsessään määritti valintakriteereitä melkoisesti.
Ilmoituksen alussa etsittävältä työntekijältä toivotut ominaisuudet kuvattiinkin seuraavasti:
”Etsimme HYVÄÄ työntekijää toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.
Hyvällä työntekijällä tarkoitamme ihmistä, joka on reipas, iloinen, oma-aloitteinen ja luotettava. Emme siis etsi mitään ”timanttista diibadaabaa”, vaan henkilöä, jonka kanssa on mukava paiskia yhdessä hommia ja joka tarttuu toimeen saaden asioita valmiiksi.” Ilmoituksen kokonaisuudessaan pääset halutessasi katsomaan tästä: Työpaikkailmoitus Facebookissa
En halunnut rajata ilmoituksen hakukriteereitä liika, koska toivoin, että saisin hakemuksia erilaista osaamista omaavilta ihmisiltä ja näin ollen saisin mahdollisuuden löytää työkaverikseni henkilön, jonka osaaminen täydentäisi omaani.
Laitoin työpaikkailmoituksen sekä Facebookiin ja Instagramiin että TE-palveluiden sivuille vähän tammikuun puolen välin jälkeen. Varsin pian alkoi hakemuksia tippua sähköpostiin ja kylläpäs niitä tulikin paljon. Olin lähes häkellyksissä siitä määrästä, miten moni oli kiinnostunut tulemaan Maammekauppaan minun kanssani töihin. Kaiken kaikkiaan hakemuksia tuli yli 40 kappaletta. Melko nopeasti sain kuitenkin rankattua hakijoista kolme, jotka halusin kutsua haastatteluun.
Vietimme kolmen pätevän naisen kanssa pitkät ja mukavat juttutuokiot ja sen jälkeen olin vaikean päätöksen edessä. Uskoin, että näistä kolmesta löydän kyllä itselleni hyvän työkaverin tekemään hallitsemattomasta kaaoksesta vähän hallitumpaa. Pyysin apua päätöksentekoon myös yrityskummiltani sekä yhdeltä henkilöstön rekrytoinnin parissa työskentelevältä kaveriltani.
Saimme kuitenkin tähän päätöksentekoprosessiin vielä yhden mutkan matkaan. Olin jo päättänyt, että viikonlopun aikana minun pitää saada valinta tehtyä, kun perjantai-iltana kilahti sähköpostiin hakemus, joka sekoitti pakan totaalisesti. Iinahan se sieltä laittoi hakemuksen, joka erosi kaikista muista hakemuksista monellakin tapaa, mutta ehkä se suurin erottava tekijä oli, että hakemus oli tehty videon muotoon. Videolla minulle jutteli helsinkiläisessä kosmetiikkakaupassa sillä hetkellä työskennellyt Espoossa asuva kalantilaislähtöinen nainen iloisen rempseästi. Videossa oli myös osuus, jossa Iina oli tehnyt jo valmiiksi viestin Maammekaupan asiakkaille. Julkaisin tuon osuuden myös Maammekaupan Facebook-sivuilla myöhemmin. Videon pääset katsomaan tästä.
Koska olin aikataulut itselleni jo suunnitellut, soitin Iinalle heti lauantainaamuna ja me sovimme videohaastattelun samalle iltapäivälle heti myymälän sulkeutumisen jälkeen. Iina kävi vielä piipahtamassa paikan päällä lyhyesti seuraavalla viikolla ja kävimme nopean, aika suorasanaisen sekä rehellisen keskustelun, jonka päätteeksi sovimme, että Iina tulee Maammekauppaan töihin. Muistan, että en ollut ennen tuota tapaamista vielä mitenkään päättänyt Iinaa palkata, mutta minut vakuutti se, että Iina ei yrittänyt yhtään vastata minulle niin kuin olisi ajatellut minun haluavan minulle vastattavan. Iina vastasi juuri niin kuin halusi itse vastata. Niinpä Iina muutti tavaransa runsaan parin viikon kuluttua Espoosta Laitilaan ja aloitti taisteluparinani 1.3.2021.
Iina tuli taloon
Iina toi tullessaan valtavan määrän energiaa, ammattitaitoa ja uudenlaista ajattelua. Pelin henki kävi selväksi jo ihan ensimmäisenä aamupäivänä. Olin pääasiassa kuitenkin tottunut touhuamaan yksin ja tämä luo helposti ihmeellisen illuusion siitä, että olisi jotenkin korvaamaton. Tämä illuusio karisi nopeasti, kun suurin piirtein ensimmäinen asiakkaana ollut rouva kysyi asioita suoraan minun lävitseni vähän kauempana olleelta Iinalta. Totesin, ettei minua ilmeisesti myymälän puolella enää tarvittu. Taisipa Iinakin saman syssyyn huikata, että ”Men sää hommihis siit, mää kysy, jos jotta kysyttävä tule”.
Toinen hauska esimerkki Iinan ensimmäiseltä viikolta oli, kun itse tein tietokonehommia toimiston puolella ja kuuntelin myymälässä käytyä tuttavallista jutustelua. Kysyin asiakkaan lähdettyä Iinalta, että kukas se oli. Iina vastasi: ”Emmää tiä, en tuntenu”. Ja tätä tapahtuu edelleen usein. Iina osaa kohdata jokaisen asiakkaan niin lämpimästi, että usein minullekin tulee takahuoneessa sivukorvalla kuunnellessani hyvin palveltu olo.
Ja tämä lämpö välittyy ainakin minun mielestäni erittäin hyvin myös kameran linssin läpi. Me aloimme melkeinpä heti tekemään myös videoita yhdessä ja erikseen. Iina otti nopeasti työn alle suuren urakan kuvata melkein kaikista meidän valikoimamme vaatteista lyhyet esittelyvideot, jotka lisättiin verkkokaupan tuotesivuille. Tätä käytäntöä on sitten jatkettu siitä lähtien kaikkien uusien vaatteiden kanssa. Ja mitä niihin yhdessä tehtyihin videoihin tulee, nyt minulla oli Anteron lisäksi toinen kuiskuttelija, joka supisi korvaan mitä villeimpiä ideoita. Ja jälki on sitten ollut sen mukaista. Ainakin jokainen meistä kolmesta on lipsahtanut välillä rajusti oman mukavuusalueensa ulkopuolelle.
Mutta jos olen yhtään tulkinnut oikein, se ei ole ketään meistä haitannut. Juuri noiden eniten laukalle lähteneiden videoiden kuvauksissa meillä on taitanut olla kaikkein hauskinta (esimerkiksi tämän).
Tärkein asia Iinan aloituksessa kuitenkin oli, että nyt minulla oli työkaveri. Ensimmäisen puolen vuoden aikana taisi käydä melko useinkin niin, että suurin häiriötekijä työpaikallamme oli minun puheripulini. Iina kuunteli urhoollisesti, kun otin takaisin korkojen kanssa sen, että olin edeltävät kolme ja puoli vuotta työskennellyt pääasiassa yksinäni. No, me taisimme kuitenkin tutustua melko hyvin ja tehokkaasti. Ja ihan yksipuolista jaarittelua se ei ollut, koska välillä me käytimme kokonaisen tunninkin väittelemällä jostain asiasta, josta olimme eri mieltä. Ja väittelyhän on aina kuin rahaa pistäisi pankkiin.
Oman brändin löytäminen
Vähitellen minulle alkoi hahmottua, että Maammekaupan syvimmässä olemuksessa oli nyt kaksi vankkaa tukijalkaa. Maammekauppa myy vain Suomessa valmistettua tavaraa ja Maammekauppa luo hyvää mieltä ympärilleen. Tuotteiden kotimaisuus on erinomainen perusta, mutta kaksi tukevaa jalkaa kantaa paljon yhtä vakaammin. Tämä iloisuus, yllätyksellisyys ja hersyävä huumori edustavat sitä mitä me oikeasti olemme, joten tämä kaikki on tuntunut hyvin luonnolliselta. Ja tähän haluan myös ”maammekauppalaisuuden” perustaa jatkossa. Jokainen saa olla oma itsensä ja se saa näkyä ja kuulua.
Seuraava Maammekaupan tiimiin tuleva uusi jäsen tulee olemaan oma persoonansa, joka tuo tiimillemme omat huikeat vahvuutensa. Heikkouksista emme ole niin kiinnostuneita. Päätin Maammekaupan tarinan 1. osan toivomukseen, että toisessa osassa Maammekaupassa paiskisi hommia jo pieni tiimi. Tämä toteutui oikein hienosti. Tarinan kolmatta osaa kirjoitettaessa olemme toivottavasti tilanteessa, jossa minä voin niin halutessani vaikka hullutella ja pitää neljän viikon kesäloman niin, että asiat menevät silti eteenpäin ja kaikki kaupalla rullaa ihan tuosta vain. Tämä suunnitelma vaatii enää vain toteutuksen.
Yksi kommentti
Kiitos Jarkko! Aivan oikealla tiellä olette, me tarvitsemme reipasta ja iloista kaupankäyntiä! Kotimaisuus on tietysti tärkeää
vaan niin on oikea asennekkin. Verkkokaupassa olen oppinut asioimaan vaan olempa kerran käynyt kauniissa puodissannekin,
kesällä 2020 kun oli lehmä taulut seinillä. Ilomielin asioin teidän kanssanne tästä eteenkin päin! Kaikkea hyvää teille ja
oikein hyvää Juhannusta koko tiimillenne!