Pekka (nimi muutettu) käveli tien reunustaa pitkin hiljaisella teollisuusalueella. Tai teollisuusalue se oli joskus ennen. Nykyään lähes kaikki tasakattoiset yrityskiinteistöiksi joskus 1970-luvulla rakennetut hieman ruman näköiset hallit näyttivät autioilta. Kasvoipa jonkun hallin pihalla jo aivan iloisesti nuori metsäkin.

Pekka katseli ympärilleen ja muisteli lapsuutensa aikoja. Tämä alue aivan kuhisi työntekijöitä. Missähän he kaikki ovat nyt? Ovatkohan ne päässeet hienompiin halleihin ja hienommille alueille? Eri hommissa nuo silloin vielä nuoret naiset ja miehet ainakin ovat nykyään. Taitaa olla moni jo eläkkeelläkin…

Tuossa vasemmalla tehtiin kenkiä. Olivat muuten silloin aikanaan todella laadukkaita. Pekka muisteli, että työntekijöitä nyt jo aika pieneltä pajalta näyttävässä rakennuksessa taisi olla pitkälti yli toistasataa. Niidenkin kenkien valmistus siirtyi ensin ulkomaille ja sitten koko tuotemerkki hävisi kaikessa hiljaisuudessa unholaan. Mikähän se nimi edes mahtoi olla?

Oi, ja tuossa oli kangaskutomo! Se taisi mennä nurin niiden vuosien aikana, kun oli muodissa ostaa mieluummin ulkomailla tuotettuja vaatteita. Onkohan se villitys muuten mennyt jo ohi? Pekka pyöritteli päätään. Eipä taida enää niin paljon tätä teollisuutta Suomessa olla jäljellä. Hän muisteli jonkun sanoneen, että joku oli puhunut lukeneensa, että monilla kotimaisilla tuotemerkeillä olisi kovasti halua valmistaa tuotteita Suomessa, mutta siihen tarvittavat alihankintaklusterit olivat jo vuosia sitten hävinneet… Tarvittaisiin ilmeisesti aika monta hullua uudisraivaajaa, että tilanne saataisiin parantumaan riittävästi… Voisikohan niitä kuitenkin löytyä?

Pekka jatkoi matkaansa. Joku ajoi kovaäänisen mopon kanssa hänen ohitseen. Kyllä mekin silloin nuorina poikina… Eikös niitä mopojakin tehty Suomessa… Seuraavan risteyksen jälkeen eteen tulikin komea halli. Tai siis entinen komea halli. Vähän sekin tosin näytti pienemmältä kuin silloin joskus. Siinä oli ollut menestyvä monenlaisia kulutustuotteita valmistava yritys, jonka tuotanto oli siirretty alihankkijoille jonnekin. Oliko se nyt Itä-Eurooppaan? Vai Aasiaan?

No, mene ja tiedä. Ovat joka tapauksessa nykyään suomalaista designiä. Sitä taitaakin olla helpompi myydä kuin suomalaista tavaraa. Pekkaa hieman ajatusleikki hymyilytti. Sitten tuli kuitenkin vähän alakuloinen olo. Entisen tyttöystävänsä Pekka löysi juuri tuon tehtaan henkilöstöruokalasta. Nyt siitäkin tyttöystävästä oli tullut jo vaimo.

Niin. Suomalaista designiä. Pekka kävi entistä mietteliäämmäksi. Sehän on oikeasti mahtava juttu ja onpas niitä kyllä olemassa upeita suomalaisia menestystarinoitakin siltä saralta. Kyllähän se suunnittelukin työpaikkoja varmasti tuo. Ja nimenomaan niitä kuuluisia korkean jalostusarvon työpaikkoja, joista paljon puhutaan. Pekka oli kompastua hoitamattomassa asfaltissa olevaan railoon. Hän kirosi mielessään ja jatkoi ajatustaan. Mitä jos nämä suuret suomalaiset brändit aloittaisivat uudestaan tuotteidensa valmistamisen Suomessa? Vähentäisiköhän se tämän suunnittelutyön arvoa? Tehtiinhän Nokian puhelimetkin alun perin Suomessa… Vai täytyykö kaikki sitten vaan saada tehtyä niin halvalla… Globaalejakin tietysti ovat…

Kyllä tuollainen kunnon tehdas vaan työllistää paljon välillisesti koko ympäristössään. Pekka muisteli, kuinka yhden ison tekstiilitehtaan sanottiin työllistäneen joskus kymmeniä ihmisiä välillisesti tässä pikkukaupungissa.

Sitten on vielä käsityöläiset. Niitä sentään taitaa tässäkin kaupungissa vielä olla. Ja he taitavat todellisuudessa vastata aika suurestakin osasta suomalaisesta valmistuksesta. On se kyllä tyttärelläkin ollut ensimmäiset pari vuotta hankalaa saada oma täysin kotimaassa valmistettava vaatemerkkinsä esille tuontivaatteiden joukossa. Mutta on se työ kyllä ollut sen arvoistakin. Onneksi ihmiset ovat arvostaneet tytön halua tehdä täysin kotimaisia vaatteita, ja nyt se on palkkaamassa itselleen työntekijääkin. On se sellainen jääräpää. Tullut isäänsä.

Tämä lyhyt tarina ja sen miljöö ovat täysin keksittyjä, mutta voisivatko ne olla totta?