Kauppiaan esittely – Mikä Jarkko Knuutila on miehiään?

Maammekaupan kauppiaan esittely

Lapsille usein opetetaan, että on fiksua aina tervehtiä ja esitellä itsensä reippaasti ennalta tuntemattomille ihmisille. Aikuisilta tämä oppi kuitenkin aina välillä unohtuu ja saatamme tyytyä kuittaamaan näinkin hyvän käytöstavan vain epämääräisellä murahduksella. Nyt kun olen jo pitkään kirjoitellut satuja tähän blogiin, jota ainakin periaatteessa on mahdollista lukea myös minua paremmin tuntematta, ajattelin, että reipas esittäytyminen olisi viimeinkin paikallaan.

Lähdetään siis ihan alusta. Nimeni on Jarkko Knuutila. Synnyin laitilalaiseksi toukokuussa 1984 päivänä, jonka toiseksi merkittäväksi tapahtumaksi Wikipediassa nostetaan Arvo Aallon valinta Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajaksi. Niin kuin usein on tapana, olin syntyessäni perheen nuorin lapsi. Lopullisessa järjestyksessä päädyin kuitenkin keskimmäiseksi. Kaipa sekin on minua jotenkin muokannut. Mene ja tiedä.

Lapsuuteni kului monipuolisesti urheilua harrastaen. Olen niin vanha, että vielä minun lapsuudessani kaikki urheilu ja liikunta ei tapahtunut ohjatusti. Eniten ehkä myöhempiä urheilullisia kiinnostuksen kohteitani ohjasi se, että kotiovelta jääkiekkokaukaloon oli matkaa alle sata metriä. Jälkeenpäin olen kymmenvuotiaana pitämästäni liikuntapäiväkirjasta löytänyt mm. yhdeltä sunnuntailta merkinnät: luistelua 4 tuntia + luistelua 5 tuntia. Rapsakkaa! On sentään maltettu käydä syömässä välillä. No, jääkiekkoa pelaten meni se nuoruuskin, vaikka silloin muistettiin syömisen lisäksi myös pitää huolta nestetasapainosta.

Se niistä urheilujutuista. Olen myös käynyt kouluja ja opiskellut. Ylioppilaaksi valmistuin Laitilan lukiosta vuonna 2003. Seuraavan tutkintotodistukseni sain käteeni vähän ennen joulua 2008, kun Satakunnan Ammattikorkeakoulusta minulle ojennettiin tradenomin paperit. Vuonna 2011 tämä lista täydentyi vielä Porissa suoritetulla kauppatieteiden maisterin tutkinnolla. Mitä tästä kaikesta on jäänyt käteen? Ainakin tieto siitä, että olen elämäni aikana unohtanut mielettömän määrän asioita. Toisaalta, olen myös oppinut, että kaikki ei ole aina sitä miltä se ensin näyttää ja että se ei ole aina oikeassa kuka koviten huutaa.

Koulutus on tietysti hieno asia, mutta vasta työtä tehdessä alkaa oikeasti oppia asioita. Olen ahkeroinut perunamaalla. Olen toiminut koulunkäyntiavustajana. Olen hikoillut tuotantohommissa. Olen tehnyt kirjanpitäjän työtä niin pienessä kuin isommassakin tilitoimistosta. Olen taiteillut rahoituksen trapetsilla suurehkossa b-to-b palveluyrityksessä. Olen nauttinut suomalaisessa autotehtaassa siitä, että controllerin työnkuvaa ja sen monimuotoisuutta on mahdotonta selittää kenellekään ulkopuoliselle. Seuraavat nimikkeeni olivatkin sitten jo kauppias ja yrittäjä. Toivottavasti saisin kirjoittaa yrittäjän perään joskus myös sanan onnistuja. Siihen pyritään.

Onnistumiseen vaaditaan aina taustalle hyvä taustatiimi. Minun kohdallani tämä tarkoittaa perhettä eli vaimoa, pientä tytärtä, vielä pienempää poikaa sekä suomenajokoira Armia. Suuria persoonallisuuksia kaikki. Kolme viimeksi mainittua ovat ajoittain jopa niin suuria päälliköitä, että heitä kutsutaan hellittelynimillä Aleksandra Vinkki, KrnKrn-miäs ja Märstisen Pena. Vaimoa ei julkisesti nimitellä.

Halusimme tai emme asuinpaikka määrittää myös ihmistä melko paljon. Olen pikkukylän kasvatti, joka on päätynyt monen mutkan kautta asumaan vielä pienempään kylään. Matkan varrella olen asunut pikkukaupungeissa, vähän isommassa kaupungissa ja yhdessä Englannin pahamaineisimmista (tämän kuulin kyllä vasta jälkikäteen) asuinalueista. Sanotaan, että matkailu avartaa, mutta vielä enemmän silmiä avaa asuminen erilaisissa paikoissa. Viihtymään tottuminen saattaa viedä aikaa, mutta aina pitäisi muistaa nauttia niistä oman asuinpaikan hyvistä puolista ja jättää se puutteista valittaminen vähemmälle.

Itsensä esittely jää mielestäni aina jotenkin hieman vajaaksi, jos esittelijä kertoo itsestään vain historian ja sen mitä tekee tällä hetkellä. Kuitenkin mielenkiintoisempaa olisi tietää miten ihminen ajattelee. Mietin miten toisin tämän puolen esille, kun asiaa on kuitenkin hyvin vaikea ymmärtää välillä itsekin. Lähes jokainen on lapsena päässyt täyttämään Ystäväni -kirjaa. Se olkoon hyvä tapa raottaa sumuverhoa pääni sisään. Eli sitten mennään!

Lempiruoka:

Kaikki ruuat, joita on mahdollista syödä siten, että suussa on kerralla monta eri makua.

Lempijuoma:

Vesi. Ja joskus saunan jälkeen vihreä lonkero.

Harrastukseni:

Höntsäkiekko, kaikki ajokoiraan liittyvä, valokuvauksen opettelu ja lukeminen epäsäännöllisesti.

Suosikki jääkiekkojoukkueeni:

Rauman Lukko.

Suosikki kirjani:

Täällä Pohjantähden alla.

Lempibiisit:

Apulanta: Mitä kuuluu?, Hanoi Rocks: Tooting Bec Wreck.

Maat, joissa olen vieraillut:

Ruotsi, Viro, Puola, Saksa, Itävalta, Slovakia, Italia, Kreikka, Turkki, Tunisia, Tanska, Thaimaa, Ecuador, USA ja Englanti.

Kaupungit, joissa olen asunut:

Laitila, Rauma, Pori ja Manchester.

Elämässä tärkeää:

Läheiset, terveys, virkeä mieli, unelmat ja onnistumisen tunteet.

Hallitsevat luonteenpiirteeni:

Iloisuus ja optimistisuus.

Olen parhaimmillani:

Tunti heräämisen jälkeen. Päästessäni ideoimaan itselleni tärkeitä asioita eteenpäin.

Minulle on joskus vaikeaa:

Nousta esille suuressa ryhmässä. Esittää asiani puhelimessa lyhyesti ja ymmärrettävästi.

Pelkään:

Ihmisiä, jotka näkevät vain yhden puolen asioissa ja jotka haluavat kuulla ainoastaan samaa mieltä olevien mielipiteen. Ajankulumisnopeuden jatkuvaa kiihtymistä.

Minua suututtaa:

Turha valittaminen. Se, että kaikki eivät pääse lähtemään elämään samalta lähtöviivalta.

Minua naurattaa:

Epäsovinnaisuus, puujalkavitsit, oma tyhmyyteni.

Unelmoin:

Siitä, että voin katsoa koko elämäni ajan ihmisiä silmiin. Siitä, että pystyn muuttamaan ihan pienen palan maailmaa. Siitä, että pystyisin tekemään Suomessa valmistetun tuotteen löydettävyydestä helpompaa. Omasta menestyvästä yrityksestä.

Mottoni:

Näytetäänpäs nokkakylän pojille.

Tykkään:

Vaimostani, Aleksandra Vinkistä, KrnKrn-miähestä, äitistä, Märstisen Penasta, muista läheisistäni, ystävistäni ja Tiihosen hapanimelälimpusta.

2 Kommenttia

  • Morjens Jarkko. Reipas ja hauska esittely.
    Minä olen Sari, Turussa syntynyt ja Laitilassa kasvanut. Kasvettuani takaisin syntymäkaupunkiini muuttanut.
    Mahtava kauppa sulla, tosin en siellä kivijalkaputiikissa oo käyny, mutta kyllä sekin päivä vielä koittaa. Verkkokaupassasi olen asioinut.
    Aurinkoista viikkoa !

    Reply
  • Tervehdystäpä!

    Oikke vaa iso hatunnosto ja kiitokset kirjoituksistasi!
    Olen tekemässä ekaa tilaustani ja lyön kyllä rumpua kuuluvasti tuttavilleni ja ystävilleni kauppasi puolesta!
    Iloa ja eloa sulle ja perheelesi!

    Reply

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *