Elämän pitää olla unelmien perässä juoksemista. Eikö niin? Sillä ajatuksella olen ainakin edelliset puolitoista vuotta elänyt.

Alkuperäinen unelmani oli tehdä verkkokauppa, josta löytyisi lähes kaikki Suomessa valmistettavat tuotteet. Kauppa, joka olisi niin suuri, että se pystyisi valikoimallaan vakavasti kilpailemaan tuontitavaraa myyviä kauppoja vastaan.

Tämä kuulostaa edelleenkin mahtavalta ajatukselta. Haluaisin ajatella isosti, mutta realiteetit tulevat kyllä aina välillä ikävästi vastaan.

Olen saanut huomata, että kun töitä tekee todella pienellä porukalla, jää aikaa aivan liian vähän uusien toimittajien hankintaan, vaikka juuri se olisi ensiarvoisen tärkeää kaupan kasvamisen kannalta. Toisaalta tietysti hidasteena on vähän toisenlainenkin resurssipula, kun varaston kasvattaminen vaatisi auttamattomasti enemmän pelimerkkejä.

Erään suomalaisen valmistajan edustaja sanoi minulle tehdessäni alkukartoitusta kaupan perustamista varten, että pelkästään Suomessa valmistettuja tuotteita myyvä kauppa on niin hyvä idea, että joku sen perustaa ihan varmasti. ”Jos se et ole sinä, se on joku muu.” Hän kyllä myös jatkoi, että voi hyvin olla, ettei tässäkään asiassa kannattaisi olla se ensimmäinen.

Niin tosiaan, hyvä idea. Tämän olen kuullut lukuisia kertoja viimeisen puolen vuoden aikana. Suomessa valmistettuja tuotteita myyvä verkkokauppa on hyvä idea. Minun suurin haasteeni onkin vääntää tämä idea jotenkin myös toimivaksi liiketoiminnaksi.

Ideasta tykkäämisillä ei vielä varsinaisesti hankita lisää myytäviä tuotteita, kehitetä kauppaa tai makseta palkkaa itselle tai muille. Mutta on se hyvä alku. Joka kerta, kun sana leviää edes hieman lisää, on pieni mahdollisuus, että kauppaan eksyy taas myös se ihana ostava asiakas. Hän on kuitenkin se, joka ratkaisee, onko kaupalla tulevaisuutta. Niin se vaan menee. Ja sitä paitsi, olisi paljon kurjempaa, jos ajatuksesta tai ideasta ei edes pidettäisi.

Vaikka miten toivoisi muuta, on Maammekaupan tunnettavuus vielä aivan liian pientä. Karuimmalla tavalla tuntemattomuus tulee esille, kun törmää vanhoihin tuttuihin, jotka eivät ole kuulletkaan Maammekaupasta ja siitä, mitä se edustaa. Kun itse elää ja hengittää kauppaa 25 tuntia vuorokaudessa, on tällainen aina hyvä herätys ja antaa ajattelemisen aihetta…

Käynnissä on kova kilpajuoksu aikaa vastaan. Välillä takakaarteessa kauppias kaatuu ja nousee ylös, välillä aika puolestaan tekee ärsyttäviä kiihdytyksiä. Aika on siitä viekas kilpailija, että se pyrkii riisumaan kumppaninsa vaivihkaa aseistaan. Ajalla ei ole radallaan niitä esteitä, joita itselle on aseteltu hyvinkin tiheästi.

Kaiken pahan lisäksi taitaa olla niin, että tässä kilpajuoksussa on siirtyvä maali. Ajan maali voi tulla vastaan paljon ennen kuin minun. Mutta toisaalta ajalle voi tulla yllätyksenä, miten sitkeä pirulainen sillä on vastassaan!

Levitetäänpäs siis sanaa taas yhdessä eteenpäin!