Tämä viikko on oikea messujen viikko. Eilen tuli käytyä kävelemässä ainakin yhden maratonin verran Tampereen Alihankintamessuilla ja viikonloppuna on tarkoitus suunnata Seinäjoen Käsityömessuille. Ohjelmassa siis kahdet täysin erilaiset messut, mutta samalla kyllä ovat messukäyntien syytkin hyvin erilaiset.

Tampereen Alihankintamessut ilmestyivät omaan kalenteriini todella nopealla varoitusajalla, kun viime viikolla pohdittiin hyviä markkinointipaikkoja lahjakortillemme. Maammekaupan lahjakorttihan on ainakin omasta mielestäni mitä mainioin liike- ja henkilöstölahjaidea suomalaisille yrityksille, jotka haluavat antaa lahjansaajalle mahdollisuuden valita lahjansa Suomessa valmistettujen tuotteiden valikoimasta. Ja noita suomalaisia yrityksiä messuilla tosiaan oli edustettuna, kun pelkkiä näytteilleasettajiakin oli toista tuhatta.

Muutamassa päivässä taiottiin komeaakin komeammat esitteet ja saatiin sovittua myös loppuvuoden lahjakorttimyyntiin vähän yhteistyökuvioita (lue hyväntekeväisyyskuvioita). Eilen sitten suuntasin jo aamuvarhain auton nokan kohti Tamperetta tutun Yrityskeskuksen varaston sijaan.

Tiesin kyllä, että luvassa olisivat isot messut, mutta ihan niin valtaviin messuihin en ollut varautunut. Tiedostin myös jo etukäteen, että siinä kohtaa, kun olen yrittämässä jakaa ennalta sopimatta esitteitä yrityspäättäjille, olisin niin kaukana omalta mukavuusalueelta kuin mahdollista. Ainakin tuli taas paljon uusia kokemuksia ja toisaalta asia sai myös jopa yllättävän hyvän vastaanoton. Loppujen lopuksi kuitenkin yrityksissäkin lahjat ostaa ihminen ja mikä parasta, lahjat vielä annetaan ihmisille.

Seinäjoen Käsityömessuille ajattelin taas lähteä aivan toisenlaiset ”pahat” mielessä. Oikeastaan tarkoitus olisi vaan mennä tapaamaan ihmisiä. Ihmisiä, jotka valmistavat tuotteensa Suomessa. Reissun tarkoitus ei ole edes välttämättä yrittää suoraan saada uusia tuotteita myyntiin, mutta jokaisesta kohtaamisesta voi seurata jotain uutta. Niin se vaan menee.

Vähän tuossa jo aikaisemmin ohimennen mainitsinkin hyväntekeväisyyden. Mitä enemmän on tullut ikää lisää, niin ehkä monessa asiassa ajattelutapa on muuttunut. Voi kai tietyllä tavalla jopa sanoa, että pehmeämmät asiat ovat tulleet tärkeämmiksi.

Yksi tekijänsä on tietysti nyt runsaat puolitoista vuotta kestänyt isyys, joka on keikautellut kaikessa hienoudessaan omia ajatuksia moneen suuntaan. Kun katsoo omaa lasta, jolle haluaisi aina vaan parasta tulee väkisinkin ajatelleeksi, miten epäreilua on, etteivät kaikki pienet lapset saa olla samalla viivalla aloittaessaan elämäänsä.

Enkä puhu nyt mistään materiaalisesta asiasta, vaan jostain ihan muusta. En ole täysin varma miten sen edes pukisi sanoiksi, mutta jokaisen lapsen pitäisi saada tuntea iloa elämässään. Pystyä nauttimaan uuden oppimisesta ja kokea, että on tärkeä.

Kukaan ei pysty muuttamaan kovin suurta osaa maailmasta kerrallaan. Ei yksilö eikä yritys. Mutta haluan, että Maammekauppa voi tulevaisuudessa olla eri tavoin mukana tarjoamassa pieniä parempia hetkiä niille, joilla elämän alkuvuosina on syystä tai toisesta vaara jäädä takamatkalle. Elämä rakentuu hetkistä ja jos saa pienelle ihmiselle tarjottua mahdollisuuden yhteen mukavampaan hetkeen, voi sillä olla suuri vaikutus.

Ensimmäinen askel ei koskaan voi olla hirvittävän suuri. Tänä syksynä se kuitenkin otetaan. Asiasta vielä myöhemmin lisää. Otetaan vaikka tavoitteeksi yksi mukava hetki kerrallaan.