Saloniemen Kohokohta Vuohenkermapalasaippua merisuola-merilevä

Saloniemen tilan Kohokohta Vuohenkermapalasaippua merisuola-merilevä on Suomen alkuperäisvuohen luomu kermasta ja -rasvasta valmistettu saippua, johon on lisätty runsaasti merisuolaa ja merilevää sekä tuoksuksi laventelia. Lisä- ja väriaineeton.

Saloniemen tilan saippua on tehty 98 %:sti tilan omista raaka-aineista. Perussaippuan pohja perustuu tilan teuraseläinten sisäelinrasvaan, tilan omasta vuohenmaidosta separoituun kermaan ja omilta pelloilta kerättyyn hunajaan. Pieni lisäpuhdistus tulee neljäntenä raaka-aineena käytetystä savesta. Saippuassa käytetty hunaja on tosiaan tuotettu Saloniemen tilan omilla pelloilla ja mehiläislajina on, alkuperäisrotu Suomen tumma mehiläinen.

Ravinteikkaassa makeanvedenlevässä spirulinassa eli merilevässä on runsaasti luonnollisia mineraaleja.

Saippua sopii kaikille ihotyypeille, mutta erityisesti epäpuhtaan ihon hoitoon. Lisää ihon kirkkautta ja kimmoisuutta, vähentää juonteita ja ryppyjä.

Puhdistamaton hieno merisuola ei sisällä muita aineita. Merisuola ei sisällä lisäaineita ja siinä ovat tallella kaikki meriveden sisältämät mineraalit, sekä hivenaineet. Voit käyttää saippuaa hiusten pesusta koko vartalon pesuun.

Palasaippuan koko: 100 g.

Valmistettu Laitilassa.

INCI Kohokohta palasaippua merisuola-merilevä:

Vuohenrasva Sodium tallowate, Kerma Caprae lac, Vesi Aqua, Hunaja Mel, Mineraalisavi Bentonite, Merilevä Sea weed, Laventelin eteerinen öljy Lavandula angustifolia oil, Linalool Merisuola Maris sal.

Kohokohta saippuan syntytarina:

“Palasaippua -pelkkä mummojen käyttämä vanhanajan juttuko? Kerronpa miten minulle kävi. Kerrottakoon myös, että olen vuosia ollut fanaattinen ainoastaan ja vain kampaamotuotteiden uskollinen ystävä.

Saippuan tekoa vahingossa, siitä se lähti.

Ystävääni olin kannustanut saippuan tekoon ja hän aloittikin kehittelemään reseptejä tuoden niitä markkinoille muutaman. Tuotteet olivat hyviä ja olin iloinen hänen puolestaan, kunnes kohtalo iski näppinsä leikkiin ja hänellä todettiin MS-tauti.  Tajusimme, että taudilla ei leikitä. Saippuan teko pitää jättää ja siinä kohtaa iskikin paniikki, että mistä minä sitten näitä saan? Hiuksetkin tykänneet niin valtavasti niistä.

Ajatus hiipi päähäni. Jospa minä sittenkin opettelisin saippuan teon salat. Siitä se sitten pienesti lähti ja hyvin pian räjähti päässäni suuri saippuoitumisvimma. Vimmapa hyvinkin, sillä lähes kaikki rasvat ja öljyt tuli koitettua, yrteistä puhumattakaan. Koivua, kuusta, peltokortetta, suolaa, merilevää, nokkosta, tervaa, turvetta. Miten minä näistä löydän ne ihan parhaat, sillä huipullehan heti yritän kurkottaa?

Vanha sanonta, ”KEN KUUSEEN KURKOTTAA, SE KATAJAAN KAPSAHTAA” tuli hyvinkin pian elettyä todeksi. Oli pilalle mennyttä tervasaippuaa kymmeniä, jässähtäneitä rumia valkoisia/ruskeita kasoja, joita ei voinut edes omaan käyttöön kelpuuttaa.

Alkoi kehitystyö, alkoi kokeilu jälleen minulle niin tutun kaavan myötä, jota ei kemiassa tunneta eli kantapään kautta.

Minulle iski öljyahdistus. Miksi minä käytän tuotteita, joiden valmistusprosessia en tiedä? Miksi tuotan lentokonerahdilla itselleni öljyjä, joiden alkuperää en varsinaisesti tunne? Tiedänkö öljyistä tarpeeksi, voidakseni suositella niitä muille?

Siitä sitten aloin kyselemään vanhoilta ihmisiltä entisaikojen saippuan teosta ja materiaaleista. Nettiä luin ahmien, vaan pääsuunta ihan selkeästi on kasvipuolen raaka-aineilla, eikä entisaikojen eläinperäisistä puhuttu juurikaan.

Siitäkös minun nälkäni asiaa kohtaan kasvoi. Päätin kehitellä vastaiskun ulkomaalaisille raaka aineille, tehdä minun näköiseni tuotteet, joidenka alkuperän olen itse tuottanut.

Miten yksinkertaista, vai onko sittenkään?

No ei todellakaan. On helppoa tehdä vedestä ja kasvirasvasta ohjeen mukaan saippua, vaan otapa käyttöön luonnon aineita vuohenmaitoa, sisäelinrasvaa, hunajaa, turvetta, tervaa, savea…

Vuohenmaidon halusin lisäksi vaihtaa vuohenkermaan, vuohen jogurttikin tuli koitettua kuten myös hera ja voiöljy.

Kymmenien kokeilujen, lämpötila muutosten, pienten säätöjen jälkeen alkoi lopputuote näyttämään oikealta. Mitkään saippua ohjeet, joita olin lukenut, eivät päteneetkään näihin minun raaka-aine valintoihini.

Ulkomaisista youtube-kanavista poimitut yksittäiset sanat, lämpötilat, google kääntäjän avulla suomennetut lauseet, sadat vaihdetut viestit/pohdinnat saippuan teosta ystäväni kanssa…  Kun saippuantekoon lisättiin erään tutkijan pitkät viisaat neuvot, mikä tekee mitäkin meidän iholla, mitä oikeasti kannattaa välttää ja mitä oikeasti saippuassa pitää olla, sain näistä neuvoista niin paljon voimaa, että minun saippuani on nyt tehty meidän tilan omista raaka aineista 98% voimalla.

Nimen keksimisessä ei mennyt aikaa, sillä kymmenien kokeilujen jälkeen se onnistunut saippuaerä oli varsinainen KOHOKOHTA.

Minun saippuani on nyt tehty yksinkertaisesti Suomen luomu alkuperäiseläinten sisäelinrasvasta ja luomukermasta. Eniten harmittaa se, että hyvää raaka-ainetta on meilläkin mennyt niin kauan hukkaan ja miten loistava tuote se on. Raaka-aine, jota mummuni ja pappani vielä osasivat hyödyntää.

Meidän perhe on oppinut käyttämään palasaippuoita nyt niin hyvin, että ylpeänä saan katsoa kylppärin hyllyä. Yllättyneenä myös yli vuoden kokemuksella saan todeta, että hiukseni voivat paremmin, kuin koskaan.”

-Riitta Saloniemi, Saloniemen tilan emäntä-